YO

Muuan toveri on säännöllisesti muistutellut mua tän blogin olemassaolosta, väittänyt kaipailevansa tekstejäni. Kyllä mäkin kaipaan tekstejäni. Yritän selittää tilannetta sillä että koulu ja työ + kaikki muut erinomaiset syyt olla päivittämättä. Olin äsken tupakalla ja seurasin kolmen variksen ja kolmen harakan saumatonta yhteistyötä oravanraadon pilkkomisessa, tulin ajatelleeksi mahdollisuutta nyhtää avaraluonto-hetkestäni kuvamateriaalia, josta ajatukseni harhailivat laiskasti Lihaliemeen (btw, onpa tyhmästi nimetty blogi). Totesin, että periaatteessa mulla voisi sittenkin olla jotain kerrottavaa tässäkin suunnassa. Ajattelin taas jopa rajaavani blogin aihealueen vaikkapa lähihoitajapainotteiseksi, mutta se taitaa jälleen kerran jäädä ajatuksen tasolle. Aion myös muuttaa kahden toverin kanssa Vuosaareen, toista kämppistäni en oikeastaan edes tunne ja toisen kanssa emme ole mainittavan läheisiä, vaikka pidän tytöstä paljon. Eilen ängin vilkaisemaan tulevaa kotiani, ja kun olin saanut kaikki täpinäisethysteeriset tulevaisuudensuunnittelukysymykseni esitettyä, keskustelunaiheet siirtyivät niin ripeästi intiimeiksi, että arvelin saavani hänestä jopa ystävän.

Syy, miksi mietin hoitsublogia, on että löysin oman öööö aistivammaisen. En ole vieläkään ihan varma, miksi häntä kutsuisin, sillä hän on yhtä aikaa työnantajani sekä asiakas. Aiheesta saisi irti säännöllisesti monipuolista blogimateriaalia, jos vaivautuisin muotoilemaan työpäivistäni viihteellistä tai kiinnostavaa aineistoa, sen sijaan että kertoisin tämän miehen olevan sokea ja me mm. käydään yhdessä kaupassa, ja mä luettelen sille joka hyllyn kohdalla jokaisen juustojauhelihasuklaajogurttiitalianpata-merkit ja hinnat niin huolella, että samalla unohdan ohjata sen ostoskärryjä ja se törmäilee muihin ihmisiin mun Atria 3,45 Pirkka 2,20 HK 2,55 Saarioinen 1,99-mantran tahtiin.

Yyh, kerron lisää jahka tästä hieman edistyn.