setä

Haluan antaa maistiaisen erään miehen ajatuksenvirrasta, josta saan osani sähköpostitse aamuöisin. Kutsun häntä vaikka Jaskaksi. Mies lähestyi minua joskus alunperin Aukea.netin kautta, koska runoni ja proosani miellyttivät häntä, ja tahtoi kertoa sen.

 - Mie oon aika kova angstaan, ku ottaa päähän kun täällä ei osata tunnustaa mitää mikä olis oikeeta.
Vähä vaa niinkun ett "hohhoijaa onpas taas tylsää herätä runoilijana"

Vihaan kaikkia systeemejä ja rooleja ja turruttamista ja antiempatiia ja etenkin narsisteja.
Tai no ehken mä vihaa?
Vastustan vaan kaikkea kuollutta, mikä ei herää ja luulee olevansa hereillä?
Niin ja vihaan myös heitä jotaka pitävät toista ihmistä "itsestään selvyytenä" kääk, vittu joo.
Mäki olen yhen nartun itsestään selvyys ku sen psykoterapeutti sano sille ett: "vaadit toiselta sellaista mitä
itse et voi hänelle antaa"?
Vihaan mun puhelinta kun se soittaa ja vihaan mua ja sitä kun se ei soita.

Tuolla taivaalla on muuten yks tähti se on kai ehkä uus?
Sillä on pää ja jalat ja kädet.
Silloon (oota käyn kattoon....tap...tap) siis vasenjalka niinku 30asteen kulmassa.
Jos olisin sen tähden takana niin se olis kait oikea jalka sitten ehkä?
Niinku en tiedä oikeesti että misä tää maapallo oikeen sijaitsee?

Oon viisas vaikken ookkaa mutta Tieteen Kuvalehden älykkyystestin tulosraportin mukaan
mun äo on 122 Pistemääräni oli korkeampi kuin 92 %:lla väestöstä keskimäärin.
Silti olen hyväksikäytetty narsistien lelu ja heilun tuulessa.

Isä kuoli kun olin 6v ja velipoika hirtti ittensä 37 vuotiaana ja munsta tuli läheisriippuvainen mun Äidistä
ja olen sitä edelleen vaikka hän kuoli 2004.

Niin otin mä mun lääkkeet vaikken syö muuta ku imovania ku en nuku koskaan ja relaxantteja ku selkä on paskana. -


En uskalla koskaan avata linkkejä, joita Jaska lähettää paljon. En tiedä, millä tolalla tän koneen virustaistelukyvyt on.

täytä maljani

Olen taas työtön. Ja sanaton siitä miten konstailemattomasti ja silmittömästi sain fudut. Juuri kun olin alkanut pitää vauvoja kiinnostavina eliömuotoina! Mun teki hetkellisen lamaantumisen jälkeen mieli saada raivari, sitten mun teki mieli kävellä ulos ovesta ja mennä vetämään tolkuttomat perseet. Huomasin silloin myös kasvattaneeni jonkinlaisen alkeellisen luottamuksen omaan äitiini, kerroin sille ekana asiasta, jota en olisi ikinä uskonut itsestäni, enkä usko vieläkään. Se sanoi 'tule kotiin, pois niiden pahojen ihmisten luota.' se, että se sanoo mulle jotain noin nätisti itkettää vieläkin. Tulin kotiin ja mut ruokittiin lohisalaatilla ja nyt olen kunnossa enkä mennyt vetämään tolkuttomia perseitä. Muuten ehkä olisinkin kääntynyt kannoillani ja lähtenyt niskoja nakellen pois, mutta ensireaktioni oli hermosolujen impulssikuolema, joka sai mut tuijottamaan änkyttäen tyhjyyteen.

Valitsin opinnäytetyöni teemaksi mahdollisimman hankalan aihepiirin; BED-potilas hoidossa, potilaan näkökulma. Jos huomaan harmikseni BEDn olevan liian haastava, siirryn johonkin samankaltaiseen tai sinnepäin, kuten bulimiaan. Aion pyrkiä keräämään materiaalini lähinnä haastattelupohjalta, joka tuntuu jo pelkästään ajatuksen tasolla siltä, etten tule onnistumaan. Kukaan ei mene hoitoon ainoana syynään BED ja sairaus harvoin esiintyy puhtaasti vain omana itsenään, vaan bonuksena on vaikka mitä muuta syömishäiriöiden ja muiden mt-ongelmien valtavaan kirjoon kuuluvaa. Ainakin yksi kriteeri opinnäytetyön aihevalinnassa on sentään onnistunut, se kiinnostaa minua itseäni valtavasti.

Nöyryyttävin hetkesi? - kun putosin polvilleni huutoräkäitkemään keskellä rautatieasemaa. ja ne kaikki muutkin hetket kun olen vajonnut maahan räkäitkemään olosuhteista piittaamatta. kun menin työhaastatteluun ja vastassani oli hengityskoneella ja pyörätuolilla käyvä kehitysvammainen haastattelija, hermostuin niin että aloin vapista kuin vieroitusoirekaniini. kun olin työssäoppimassa ja etsin kadonnutta ohjaajaani laukaten pitkin käytävää, eräs hoitsu tulkitsi minut jotenkin kehnosti ja ohjasi minut olkapäästä tiimini osastolle selittäen kuin pikkulapselle että ideana olisi hoitaa näitä potilaita eikä haahuilla ympäriinsä. ja monta muuta joita en nyt saa puserrettua mieleeni.

kissad

Kaikki on aika hyvin, mut kaipaan pois Helsingistä. Oon ollut täällä monta kuukautta. Tipun tamperelaisten tovereiden arjesta. Mä oon hyvä kaukoystävä, koska rakastan olla matkalla, mut en mä oo semmonen facebookittaskypettäjämesettäjä, haluan olla kasvotusten!

Postaan kuvan tästä petolehmästä, koska blogeissa kuuluu olla kuvia mut mulla ei oo tarjota mitään itseottamaani.

heureuse

Kirjallisuus on mulle eräänlainen asuste, samalla tavoin kuin monille hartaat aatteet, katsomukset ja mielipiteet. Ikävä myöntää, mutta ehti kulua pitkä tovi ilman yhtään luettua romaania tai edes novellikokoelmaa. Valmistautuessani muuttoon (joka sujuu hienosti lukuunottamatta monensorttisia byrokraattisia älyttömyyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia) pengoin kirjahyllyäni etsien turhia kirjayksilöitä hävitettäviksi, löysin ihme kyllä omasta valikoimastani erään yksilön, jonka olen joskus ostanut tai saanut, paiskannut muiden kirjojen joukkoon ja hylännyt sinne, Umayya Abu-Hanna: Nurinkurin, jonka johannatukiaispinkki-kansi pyysi mua ottamaan itsestään selvää. Nyt ennen koulun ohjaamaa sauvakävelyreippailua ratsasin Malmin kirjaston riemusta ja onnesta laueten ja voihkien läpi ja poistuin voipuneen tyytyväisenä (liioittelun taito on lahja) reppu raskaana proosasta.

Mun unelmat ja haaveet on vaatimattomasta päästä, tähän saakka olen haaveillut kivasta vuokra-asunnosta kivoilla kämppiksillä ja kissoista, tuntui jalataltavievän mielettömältä tajuta että kolmen viikon päästä olen tilanteessa, josta olen haavexinut huolella. X-kirjain lauseessa on laitettu sinne sotkemaan sen ällöys, nyt helpotti. Kissaa mulla ei heti ole.

liemiqtio

Kuinka upea vapauden tunne. Äiti lähti neljä tuntia sitten Jordaniaan. Mulla on kontollani 16-vuotias kädetön ja yhteistyötaidoton veli, se on niin sotkuinen tyyppi että mua vituttaa jo etukäteen se miten hirveään kuntoon se pystyy sotkemaan koko asunnon, ja mun siivousinto on olematon koska mun leipätyö on aika siivoamiskeskeistä, sit kun oon 13 tuntia päivässä koulussatöissä, voin kuvitella miten ilahduttavaa on niiden päivien jälkeen hoitaa kotiympäristönikin asumiskelpoiseksi.

Avustettavani on ihan miellyttävä, mutta se on harmillisen rasistinen. Kuullessaan maahanmuuttajien ääniä, sen neekerit vittuun-vaihde kytkeytyy onlinetilaan, enkä ole innostunut jakamaan sen raivostuttavia näkemyksiä samoista asioista uudelleen ja uudelleen. Vaikka sen näkökulma ei kosketa mua niin syvältä että mulle tulisi mieleenkään avata suutani tai tukkia sen, eikä se toisaalta olisi kenenkään kannalta mitenkään edistävää.

Olen parin päivän aikana nörttiytynyt hirveää vauhtia, opetellut mm. html-koodaamisen alkeet. Mulla ja Venlalla syntyy ajoittain mielenkiintoa yhteisiin etäprojekteihin, siis sellaisiin jotka pystyy kyhäämään internetin välityksellä, tämä vastikään pulpahtanut proggis vaatii sen että opettelen em. taidon. Nämä tällaiset on tosi mukavia, mulle ehkä vähän aivotnarikkaankeskitynsinänsätyhjänpäiväisiinasioihin-ajanvietettä, nollausta samaan tapaan kuin järkyttävien perseiden vetäminen perjantai-iltaisin.Etenkin nyt semmoiset tuntuu kivalle, kun tää muuttoasia aiheuttaa aiempaa voimakkaampaa stressiä. En muista ennen olleeni sellaisessa tilanteessa, että joku stressitekijä aiheuttaisi unettomuutta, nyt saatan herätä kolmelta aamulla nimettömään kuumotukseen ja torkahdella muutaman tunnin siihen saakka, kunnes herätyskello alkaa soida kuudelta. Tai sitten käpylisäkkeessäni on mennyt jotain rikki.