Kirjallisuus on mulle eräänlainen asuste, samalla tavoin kuin monille hartaat aatteet, katsomukset ja mielipiteet. Ikävä myöntää, mutta ehti kulua pitkä tovi ilman yhtään luettua romaania tai edes novellikokoelmaa. Valmistautuessani muuttoon (joka sujuu hienosti lukuunottamatta monensorttisia byrokraattisia älyttömyyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia) pengoin kirjahyllyäni etsien turhia kirjayksilöitä hävitettäviksi, löysin ihme kyllä omasta valikoimastani erään yksilön, jonka olen joskus ostanut tai saanut, paiskannut muiden kirjojen joukkoon ja hylännyt sinne, Umayya Abu-Hanna: Nurinkurin, jonka johannatukiaispinkki-kansi pyysi mua ottamaan itsestään selvää. Nyt ennen koulun ohjaamaa sauvakävelyreippailua ratsasin Malmin kirjaston riemusta ja onnesta laueten ja voihkien läpi ja poistuin voipuneen tyytyväisenä (liioittelun taito on lahja) reppu raskaana proosasta.
Mun unelmat ja haaveet on vaatimattomasta päästä, tähän saakka olen haaveillut kivasta vuokra-asunnosta kivoilla kämppiksillä ja kissoista, tuntui jalataltavievän mielettömältä tajuta että kolmen viikon päästä olen tilanteessa, josta olen haavexinut huolella. X-kirjain lauseessa on laitettu sinne sotkemaan sen ällöys, nyt helpotti. Kissaa mulla ei heti ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JOTENKIN
- 0utonauha
- kroonisesti jämähtänyt norsunvittu-autistihatuksi. en tuu kaikkien kanssa toimeen, vaan näyttelen tarvittaessa helposti lähestyttävää ja miellyttävää olentoa. ulkoilmatapahtumissa pitää mun mielestä saada tupakoida. blogilla ei ole keskeistä ideaa, kunhan oksennan tänne jotain silloin tällöin. työkseni hoivaan ja kylvetän organismeja, joiden spyyke ei ollut yhtä kestävää materiaalia kuin elämä. kuvat oon ite ottanu!! joskus käytän liikaa huutomerkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti