puhdas vuohi

EI en poseeraa oigeest vaan persettä eikun tukkaa kutitti

Dora halusi, että teen blogimerkinnän tai kerron ainakin jossain sosiaalisessa mediassa tarinan sunnuntaiaamusta. Tässä: Elipä kerran Dora joka heräsi sunnuntaiaamuna ja pieraisi saatanan isoon tv-vastaanottimensa 24353 tuumaiselle näytölle esiin maksukanavan, josta näytettiin Dreamworksin animaatio, jossa kesytetään lohikäärmettä, ja leffan loppupuolella hän vieräytti kyyneliä. Kyse ei ollut, kuten itse luonnollisesti oletin, elokuvan sydäntäsärkevästä katsojaa liikuttavasta juonenkäänteestä, vaan tiedusteltuani asiaa selvisi, että epätoivon itku johtui siitä, ettei Dora voi koskaan saada omaa lohikäärmettä. Hän otti myös puheeksi aidon surunsa ja turhautumisensa siitä, ettei sitä Tylypahkan kutsukirjettäkään ole vieläkään kiihkeästä odotuksesta huolimatta vielä tullut, se on tietenkin saattanut kadota matkalla. Arjen jakaminen 5-vuotiaan pms-oireista kärsivän ihmisen kanssa on tyydyttävää ja mukavaa. Asianomainen henkilö löytyy kuvasarjasta. Myös minä löydyn kuvasarjasta. Saatoin polttaa naamani yöllä, istuin liian lähellä nuotiota. Tilannekatsaus: Poskessani on suuri finni, olen saikulla, elämäni on pilalla, kuuntelen Kaikukastia, aion kohta imuroida. Ottaa päähän, mä en oo hipster, en vaan osaa pukeutua.

tajuvaje

sen kunniaksi, että olen tahattomasti saavuttanut normaalipainon (ja voin öööö luovuttaa verta nyt), jaan kanssanne esimerkin siitä millaiset koipeni olivat kun en ollut normaalipainoinen. toki thinspovänkyröinteineen.

Kupittaa-retki jonka tekemistä en ehkä kykenisi muistamaan ellen olisi säilyttänyt siinä pöhnässä hienomotorista osaamistani ja painanut laukaisijaa muutamia kertoja kolmen päivän aikana (tod näk vahingossa), eivätkä nämäkään varsinaisesti valota yhtään mitään reissusta tai sen sisällöstä. edes minulle.

s