EI en poseeraa oigeest vaan persettä eikun tukkaa kutitti
Dora halusi, että teen blogimerkinnän tai kerron ainakin jossain sosiaalisessa mediassa tarinan sunnuntaiaamusta. Tässä: Elipä kerran Dora joka heräsi sunnuntaiaamuna ja pieraisi saatanan isoon tv-vastaanottimensa 24353 tuumaiselle näytölle esiin maksukanavan, josta näytettiin Dreamworksin animaatio, jossa kesytetään lohikäärmettä, ja leffan loppupuolella hän vieräytti kyyneliä. Kyse ei ollut, kuten itse luonnollisesti oletin, elokuvan sydäntäsärkevästä katsojaa liikuttavasta juonenkäänteestä, vaan tiedusteltuani asiaa selvisi, että epätoivon itku johtui siitä, ettei Dora voi koskaan saada omaa lohikäärmettä. Hän otti myös puheeksi aidon surunsa ja turhautumisensa siitä, ettei sitä Tylypahkan kutsukirjettäkään ole vieläkään kiihkeästä odotuksesta huolimatta vielä tullut, se on tietenkin saattanut kadota matkalla. Arjen jakaminen 5-vuotiaan pms-oireista kärsivän ihmisen kanssa on tyydyttävää ja mukavaa. Asianomainen henkilö löytyy kuvasarjasta. Myös minä löydyn kuvasarjasta. Saatoin polttaa naamani yöllä, istuin liian lähellä nuotiota. Tilannekatsaus: Poskessani on suuri finni, olen saikulla, elämäni on pilalla, kuuntelen Kaikukastia, aion kohta imuroida. Ottaa päähän, mä en oo hipster, en vaan osaa pukeutua.
Kiitos tsemppaavasta kommentista! :) Pitäisi kyllä useammin yrittää kohdata pelko ja ahdistus, ei siihen kuole (päinvastoin).
VastaaPoista