lauantai 19. maaliskuuta 2011

osta silloin kissanruokaa

niin, F. Mercury-olo, se tulee usein keväisin. nytkin se huutaa, mulla on jeesusteippipaikatut kuulokkeet.
Tää blogijuttu ei selkeästikään ole alkanut hyvin, eikä etene. Jumalauta tietenkään etene koska se ei tee itsekseen mitään. Vitsi kun tekisikin, päivittelisi omia aikojaan siisteistä jutuista nokkelasti ja lukijaystävällisesti, sit sen oman fiiliksen mukaan se lisäilis jotain provokatiivisia mausteita, keskusteluakin heräis.
Oikeastaan mun ei tee edes mieli tehdä entryä, tulin vain vikisemään siitä kun en osaa pitää blogia.

Viime viikonloppuna ryntäilin Pispalan kuppilasta toiseen ja näin vahingossa bändejä, lauloin vahingossa karaokea ensimmäistä kertaa (joo-o, ikää vajaa parikymmentä, pitihän tämänkin ensikerran joskus koittaa.) Musta tuntuu että ensimmäisiäkertoja on ollut lähiaikoina paljon, olen mm. mankeloinut ja juonut mojiton, joka edusti oman lajinsa aistillista, eteeristä ja esteettistä täydellisyyttä. Löytänyt toverin, jonka kanssa jakaa loppumaton, mutta vielä lapsenkengissä laahaava kiinnostukseni gastronomiaan ja ranskalaiseen keittiöön. Ja DRINKKEIHIN.

Olen ollut hereillä klo seitsemästä aamulla, unirytmini on normalisoitunut muutamassa päivässä kahteentoista tuntiin yössä, nikotiinintarve jää neljään sätkään vuorokaudessa. Sisätiloissa pieniä poikkeuksia lukuunottamatta olen ollut ruumiillisesti liki kolme vuorokautta. Syrjäytymisriski on ehtinyt syntyä, en ole edes pahoillani siitä että vietän aikaa pelaten konsolipelejä ja istuen omalla parvekkeellani tupakalla. Yhtäkkiä eilen illalla, kun flunssan oireet laantuivat mystisesti, sosiaalinen eristäytyminen alkoi tuntua sietämättömältä, ja noin klo 22.30 yritin hikikarpalot ohimoitani viistäen hampaat narskuen löytää mitä tahansa keikkaa, musiikkia, stand-upia, drag-showta, todetakseni jääväni tyhjin käsin, olin omassa vuorokausirytmissäni mielestäni todella hyvissä ajoin liikkeellä, mutta todellisuuden saavuttaessa tajuntani perimmäiset kolkat, jouduin pettymään.

Lähden (teoriassa pummilla) Tampereelle muutaman tunnin kuluttua, sillä nyt on aika palata tuohon maailmaan joka odottaa minua ikkunalasin toisella puolella, karistaa harteilta nihkeä iho ja tunkkainen ylähengitysteiden infektion löyhkä. Ja tuolla missä muut ihmiset ovat, on viinaa. Ja vähän livemusiikkia tänäiltana. En enää suostu makaamaan sohvalla ja ameebatuijottamaan televiissiota tahi seinää, ihansama, viittä tuntia putkeen, huomatakseni että hei kohta tulee Simpsonit, JESSJEsS päivä on pelastettu!!!1

Painin vähän edelleen sen kanssa, että pitäisikö mun ottaa tälle blogille jokin teema. Vai pitäisikö kyhätä se kirjablogi, josta olen haaveillut iät ja ajat? Olen myös taitava kirjoittamaan yksityiskohtaisesti ällöttävistä asioista. Äh. Huh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JOTENKIN

Oma valokuva
kroonisesti jämähtänyt norsunvittu-autistihatuksi. en tuu kaikkien kanssa toimeen, vaan näyttelen tarvittaessa helposti lähestyttävää ja miellyttävää olentoa. ulkoilmatapahtumissa pitää mun mielestä saada tupakoida. blogilla ei ole keskeistä ideaa, kunhan oksennan tänne jotain silloin tällöin. työkseni hoivaan ja kylvetän organismeja, joiden spyyke ei ollut yhtä kestävää materiaalia kuin elämä. kuvat oon ite ottanu!! joskus käytän liikaa huutomerkkejä.

Lukijat