maanantai 16. tammikuuta 2012

tuli ruuhkaa aamuisin

Tumblr vaikeuttaa oikeaa bloggaamista ihmeellisen paljon. Se on kauheaa, mulle tekis niin hyvää ylläpitää luovan kirjoittamisen osaamistani, vaikk en laske kovin kevyesti blogipostailua luovaksi kirjoittamiseksi. Mä huomaan jo näiden parin vaivaisen rivin kohdalla loksahtavani lukkoon.

Lupaan, että menen tunnille, joka alkaa kahdenkymmenen yhden minuutin kuluttua (keräämään katseet ja huomion suoraan minuun, kurssi on uusi ja esittäydyn mut mullei kuitenkaan ole selitystä sille missä olin aamupäivällä), lupaan että haen tänään töitä, lupaan että valehtelen äidille niin vähän kuin oma viihtyvyyteni suo, lupaan että opin niin hyväksi että saan joskus palkinnoksi baretin. Viininpunaisen.

Pakenin syömään yksin ja tulkitsin sen medium-huonoksi merkiksi. Chattailin kuitenkin menestyksekkäästi puolen sätkän verran tupakkapaikalla ja mun teki mieli kysyä, olenko teidän mielestä tänään kummallinen. Mä nukun hyvin puolen neliön kahvilammikon päällä tuntematta itseäni kummalliseksi (itken tyytyväisyyttäni miljoonannen kerran kun mulle lauletaan vaik se on ihan tuttua mutten kai koskaan totu siihen enkä haluakaan että lakkaisin itkemästä), mut kun nyhdän papuja ja ananaskuutioita vetäytyneenä toiseen päähän ruokailutilaa, tunnen selkeästi ...... sosiaalista painetta? En halua puhua niin et mul on suu täynnä ruokaa ja et mun pitää katsella kun muut murskaa aromivahvennemassansa (tämä ei ollut kannanotto kouluruoan epäkelpuudesta) helposti nieltävään muotoon, kuitenkin.

Kirjaston kaiuttimet toimii ja tyydyttää mut vaikkei lohduta, tää onkin loputtoman epäkohteliasta. Mä häiritsen silti vähemmän kuin ne jotka kokoontuu tänne katsomaan Pasilaa skobet kitisten. Mun pitää toipuu hetki. Ehkä mun pitää kans vähän rypeä.

Mulle kuuluu (epäselvästi) helvetin hyvää.

2 kommenttia:

  1. Suorastaan loistavaa tajunnan virtaa uhkuva tekstiä sisältävä kokonaisuus. Btw tervetuloa vain sosiaalisesti paineettomaan (tyhjiöön) perjantaikerhooni vaihtamaan mielipiteitä kahvipavuista murskatun huumausaineen kanssa, mikä kerta vain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia rohkaisevista sanoistasi, bloggaus-blockini kourissa pienemmätkin kehut ravisuttavat sydänjuuriani!

      Poista

JOTENKIN

Oma valokuva
kroonisesti jämähtänyt norsunvittu-autistihatuksi. en tuu kaikkien kanssa toimeen, vaan näyttelen tarvittaessa helposti lähestyttävää ja miellyttävää olentoa. ulkoilmatapahtumissa pitää mun mielestä saada tupakoida. blogilla ei ole keskeistä ideaa, kunhan oksennan tänne jotain silloin tällöin. työkseni hoivaan ja kylvetän organismeja, joiden spyyke ei ollut yhtä kestävää materiaalia kuin elämä. kuvat oon ite ottanu!! joskus käytän liikaa huutomerkkejä.

Lukijat