maanantai 23. heinäkuuta 2012

aika björk









Auon ääntä joikaamalla Demikeskusteluja. Naapurit ovat kuuroja tai eivät välitä. Tietenkin pidän kiinni taloyhtiön järjestyssäännöistä, joskus musiikinkuuntelu kyl lipsahtaa vartin yli kymmeneen. Aioin nautiskella aamu-unesta pitkään ennen iltavuoroa, oon yhtäkkiä oppinut nukkumaan teini-ikäisen saldolla, mut muistan etäisesti heränneeni klo 7 soittoon, voinko tulla sittenkin aamuun, olin niin joviaalin sekava etten osannut vittuuntua, enkä edes muista oonko hälytyspaikalla. Tod näk olen töihinkutsuttava, sillä olen kiltti kuin mikä. En kyllä ole tuntenut itseäni kovin kiltiksi hiljan. Uni ei tullut. Luulen että mua piti hereillä pissahätä jota en unenvalveenrajalla hoksannut. Tuijotin ja kuuntelin kahisevia puunoksia kuin rentoutus-cd:tä.

Katsoin yöllä 99 Frangia, edelliskerrasta olikin 5 vuotta, 2007 oli myös sen valmistumisvuosi, leffa päris ihan vitusti, tosin tällä kertaa en ollut joka toisessa kohtauksessa niin vaikuttunut ja liikuttunut että itkisin jatkuvasti.
Ajatus etenee aika vikkelään, mut vähän kuin jänis.

[yksinäistähorinaa]Mua inhottaa kun mun pääs huudetaan tai ehkä kihistään vihaan sua vihaan sua vihaan. mut ei mun helvetti sentään tarvitse viedä siltä lelua kädestä kuitenkaan ja heittää ratapihan kaiteeen yli käkättäen vaan siks et mun mitta täyttyi, ei se voinut ennustaa tätä hetkee mitenkään, vaik toki ois voinut pyrkiä käyttäytymään ennaltaehkäisevästi. nyt meen jo ihan solmuun eikä mun mielestä mikään ratkaisu oo hyvä joten unohdan, nääääin syrjäänsysäys, fshhh, aahhh. [/yksinäistähorinaa]

Kiehun, koska tietoiseen.fi, kiehun niin .... plus oon hukannut käyttäjätunnukseni miljoonannen kerran = en pääse riehumaan=argumentoimaan.
Huomaan hitaasti kehittyvän toteamuksen, suhiseva "olen yksinäinen" kun tajusin joutuvani oikeesti joikaamaan saadakseni ketjuisen tupakoinnin kärventämät koppuraiset äänentuottovälineeni toimimaan, sillä en ole puhunut kenenkään kanssa hetkiseen. Hakkasin tosin eilen GTA:ta lukio laisen sukulaiseni kanssa, mutta siihen ei tarvittu muunlaista kommunikointia kuin turhautunutta tai innostunutta örinää ärinää ja kiljahduksia. Työ tuo ihmeellisen turvan; tuttu ympäristö tuttuine ihmisineen ja aikatauluinen, tuttu ajankulu, tutut äänet, ovikellot, puhelimet, telkkari, harhaisen kuolemanpelon ininä, "minä lähden NYT, minulla on tapaaminen Napoleonin kanssa klo 15!!" "TEMESTAA EN OTA!!!!!! ENKÄ AINAKAAN SAATANA MITÄÄN PUOLUKKAHILLOA!!!!!!!!! MINÄ TAPAN SINUT!!!" hapuileva käsi, kas, on se hälytin tallella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JOTENKIN

Oma valokuva
kroonisesti jämähtänyt norsunvittu-autistihatuksi. en tuu kaikkien kanssa toimeen, vaan näyttelen tarvittaessa helposti lähestyttävää ja miellyttävää olentoa. ulkoilmatapahtumissa pitää mun mielestä saada tupakoida. blogilla ei ole keskeistä ideaa, kunhan oksennan tänne jotain silloin tällöin. työkseni hoivaan ja kylvetän organismeja, joiden spyyke ei ollut yhtä kestävää materiaalia kuin elämä. kuvat oon ite ottanu!! joskus käytän liikaa huutomerkkejä.

Lukijat