"Olen pakannut valmiiksi. Minua pelottaa hirveästi mutta tiedän
että Jumala tietää mitä tekee. Kaikki kuolevat joskus ja minä kuolen tänä yönä.
Piikittäjä tulee. Hän tulee ja antaa minulle tappavan piikin kun minä
nukun."
Hän hymyilee tummat silmät kosteina ja helvetin väsyneinä. Tuntiessaan
olevansa suojeltu ja turvassa hän vajoaa tyytyväiseen kipulääketurtumukseen,
eikä huomaa ettei jaksa hengittääkään. Asuttamastaan utopisesta
aivokemia-avaruudesta vuotaa hänelle tuttua kauhua rukoukseen jota hän kuiskii
uupununeena. Hän sanoo kolmesti amen. Eikä vieläkään rauhoitu. Kuplassa on niin
pelottavaa eikä koskaan tyyntä ja mukavaa. Hänen kuuma kätensä rutistuu
voimattomasti sormieni ympärille.
"Tulethan sinä vielä katsomaan minua tulethan?"
"Tulen, mennään yhdessä iltapesulle. Jos et saa unta, kerro sitten
yököille."
"Tuletko sinä aamulla?"
Tulen. Tulen kun kiskon itseni ulos aamuyöllä paikasta, jonka
kaltaisessa hän vapisee itkee ja odottaa pääsevänsä Herransa syliin. Siinä sylissä hän lakkaa
pelkäämästä eikä enää milloinkaan kärsi kipua. Hän kävelee omilla jaloillaan ja
lopettaa rukoilemisen. Tulen, kuuntelen yöraportin joka kertoo hänen ja
seitsemäntoista muun nukkumattomuudesta, injektioista, nukahtamislääkkeistä ja
virtsanäytepurkeista. Tulen, ja olen hänelle ainoa ihminen maailmassa, joka
istuu vuoteen laidalla hetken vain häntä varten. Ylihuomenna kärsimystä tulee
katselemaan joku toinen.
Hän laittaa vesilasiin monta
sokeripalaa enkä ymmärrä miksi kieltäisin sen. Koko vartalo on valmiiksi
käyttökelvoton ja pääkin suurimman osan ajasta.
Kun muhun tarraudutaan paniikin antamilla puristusvoimilla silmämunat
itkusta verestävinä, silitän olkapäätä ja autan hengittämään huolella paniikkia
vastaan, puhun ja hengitän, ja hänkin hengittää. Monet heistä ovat osastolla
vieroittautumassa bentsoista. Olisi liian helppoa ruokkia riippuvuutta. Olisi
niin väärin ruokkia riippuvuutta vetoamalla kiireeseen. Kuinka potilaslähtöistä,
olla osa hoitoa siirtämällä parantumista. Tosin osa ei parane koskaan. Ja jokin
osa ei koskaan etsi hoitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti