perjantai 8. helmikuuta 2013

sally free and easy


 Tässä herkullista ja ravitsevaa ES-hyytelöä, jota myös jonnepuddiksi kutsutaan. Syötyä saatiin ehkä 1/4 kahdesta eri erästä, maultaan puddi oli vain hieman vähemmän vastenmielistä kuin mitä se oli koostumukseltaan. Yritin vähän addiktoitua energiajuomiin mutta siitä ei tullut oikein mitään. Lämmin liivatejauhe aiheutti tuoksullaan traumat läsnäolijoille.


 Yksityiskohta saatanan hienosta seinäkankaasta. Olen valitettavasti niin lyhyt, etten oikein voinut itse päättää minkä yksityiskohdan taltioin liki katonrajassa killuvasta kuvasta. Tämä taitaa olla sänkileukainen leijona.
 Pikku Chaplin, jota olen roudannut matkassa jo monta vuotta. Tuntuu melkein, kuin hänellä todella olisi sielu.

Oleskelin pari viikkoa ilman Internettiä, ja nyt kun olen saanut laajakaistayhteyden takaisin (tapahtui toissapäivänä) olen aika pahoillani siitä että se toimii. Olen ollut vaihtelevan voimakkaasti riippuvainen jo kymmenisen vuotta, silti irtautuminen on aina yhtä mukavaa ja helppoakin. Yhteydettömyys tekee olosta vapaan ja energisen. Nyt olen ollut aika tiukasti juntattuna kiinni tähän jo toista päivää. Henkilökohtaisesti säälin tosin vielä enemmän jengiä, joilla on älypuhelin ja ne nukkuukin se vempele kädessä.

Tunnustan nyt julkisesti, että lapsuudessani suosikkikirjojani oli Maan lapset-sarja. Sarjan pointtina on lihavan kirjailijanmummelin litslätsähtelevien (toisaalta hyvin hillittyjen) seksifantasioiden yksityiskohtainen tilitys piilotettuna n. 30 000 vuotta sitten eläneiden ihmisten elämään, ympäristöön ja khylttyyriin. Jokainen kirja on melkein 1000 sivuinen selonteko siitä, kuinka saatanan kaunis, täydellinen, taitava, älykäs ja hyväkroppainen päähenkilöluolanainen on, ja jokaikinen mies haluaa köyriä sitä. Panemisen (=Emon ilon jakamisen) ja sukupuolielinten ( ja niiden riemullisen monimuotoisten synonyymien viidakon vilistessä silmissä), ohessa vaelletaan erilaisissa luonnonmiljöissä, tutustutaan eri kansojen elintapoihin ja uskontoon, metsästykseen, kasveihin ja eläimiin, seksuaalisiin kieroumiin, esihistorialliseen alkoholismiin ynnä muihin seikkailuihin, joihin päähenkilön jumalainen ylivertaisuus saattaakaan lukijan johdattaa. Kuulostaa ääliöltä, eikö totta? Mitä väliä, kirjailija on upporikas ja teoksia on myyty jäätäviä määriä 80-luvulta lähtien, sarjan ensimmäisestä osasta on tehty elokuva, joka saattaa olla huonoin koskaan näkemäni leffa. Omistan sarjasta 5 osaa, joita nyt jostain syystä keksin alkaa lukea uudelleen, edelliskerralla taisin olla bout 12-vuotias. Kuudetta, eli viimeisintä osaa en tietääkseni ole missään vaiheessa lukenut. Sarja on antoisa tunteikkuudessaan, se huutonaurattaa sivulta toiselle aina kyyneliin saakka, joskus taas myötähäpeäväristykset saavat niskakarvat pystyyn. Suosittelen ihan kaikille.

Soluasumisen jälkeen yksiöitymiseen on ollut aika helppo sopeutua, olin kaivannutkin tätä jo huolella. Parasta tässä on kai se, että voin käydä kusella ovi auki ja paskaisuudesta voin suuttua vain itselleni. Muuton lähestyessä kommuunista aloin jo pelätä sekoamista, tosin pelkään tuon tuostakin sekoamista. Toinen kämppiksistä muutti korttelin päähän minusta, joka on aika kiva juttu sinänsä, ehkä voimme hissuxiin ja varoen saada jonkinlaisen säyseämmän kontaktin kun molemmat on päässy eroon toisesta. Kaikenkaikkiaan ehdin asua siinä neliönmurjussa viiden eri ihmisen kanssa. Ei enää ikinä. Semi karmivaa oli, kun muuan naishenkilö varasi itselleen tyhjää huonetta keväästä lähtien edellisen asukin muutettua pois. Naisen suomenkieli oli ööö välttävää ja hän kommunikoi lähinnä kikattamalla hysteerisesti ja hokemalla etunimeäni. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut ilmeisesti muuttamassakaan ja aina asiaa puitaessa löytyi jokin epäselvä tilitys, miksi lykkää Suomeen tulemistaan vielä kuukaudella. Pääsin hänestä lopulta eroon.

Eräässä postauksessani puhuin erikoisesta naapuristani. Hän todella murtui kun sai kuulla minun lähtevän. Viimeistä kertaa tavatessamme (yöllä rappukäytävässä, luonnollisesti) hän todella skarppasi tunnekuohunsa yli, ja kätteli minut miehekkäästi jäähyväisiksi. Tässä Piritorin kulmassa on se hyvähuono puoli, että hänenkaltaisiaan ihmisiä riittää minne ikinä satun katseeni kääntämään.

4 kommenttia:

  1. AAA, paras blogi vähään aikaan! Meikä digailee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ooohh givasti sanottu!! mäki sua. ja sun tukkaa koska se on melkein samanlaine ku mulla. mun on rumempi c:

      Poista
    2. Voi vitsit, mä en nyt tiiä onks tää sanottu ennen vai jälkeen tukanleikkuun. :- (

      Poista
  2. Huhhu :x Huuhhhhu. Es-hyytelö vaikuttaa semi karmivalta!!!

    VastaaPoista

JOTENKIN

Oma valokuva
kroonisesti jämähtänyt norsunvittu-autistihatuksi. en tuu kaikkien kanssa toimeen, vaan näyttelen tarvittaessa helposti lähestyttävää ja miellyttävää olentoa. ulkoilmatapahtumissa pitää mun mielestä saada tupakoida. blogilla ei ole keskeistä ideaa, kunhan oksennan tänne jotain silloin tällöin. työkseni hoivaan ja kylvetän organismeja, joiden spyyke ei ollut yhtä kestävää materiaalia kuin elämä. kuvat oon ite ottanu!! joskus käytän liikaa huutomerkkejä.

Lukijat