gandhi

by LCMDF.  Jos tekisin itse musiikkia, haluaisin käyttää kaikissa mun lauluissa sitä narinaa joka kuuluu kun sellaisen reippailukävelysauvan kärki raapaisee tiivistä lunta, se on yksi maailman siisteimpiä ääniä.

Pitkänmatkanjunien tupakkakoppien tarinat on aina samanlaisia ei koskaan vaihdu, kaikki mua pari sukupolvea enemmän eläneet muistaa hyvin ajan kun kaikissa julkisissa ja yksityisissä tiloissa hemmoteltiin ketjupolttajia omilla tiloilla, tupakkavaunujen paksua savua saattoi leikellä veitsellä ja ravintolassa oli mahdollista tumpata lautaselle jääneeseen salaattikastikkeeseen, mut toista on nykyisin joojoojust ennen lainattiin ulko-ovilla viltitkin tupakoijille (tupakoitsijoille, inhoon tuon sanan taivuttelua) osaan nää päivittelyt ja taivastelut ulkoa mut silti haluan aina sellaisen junan tupakkastoorikopin jos on varaa, niitä pitää saada kuunnella kun hengailee pitkiä tunteja junissa. En osaa pysyä niissä paikoillani muutenkaan, siks harmittaa mun vieressäistujien vuoksi aina kun mun täytyy saada veri kiertämään ravaamalla päästä päähän kaikki vaunut kun istuminen tuntuu tukalalta vaikka matkaeväskirja ois tosi hyvä.

Juna Tampereelta saapui Pasilaan vähän kahden jälkeen, ja mun pitää lähteä töihin about kolmen minuutin kuluttua. Tarvitseeko edes kertoa, että ois kivempi jos ei pitäisi. Mieluummin menisin kierrätyskeskukseen hipelöimään tuoksuvia vaatteita ja etsisin ystävän istumaan mun kanssa kapakkaan, mulla on vielä hetken loma.

Facebook poisti mut jo toisen kerran parin kuukauden naamakirjaamiseni aikana.