puukieli

nyt soi curse ov dialect - jokes on me luen Portia Iversen - Outo poika

Kuten mulla on tapana, raahauduin Bloggerin puolelle jälleen kerran oltuani tupakalla. Ajattelin käsitellä kuvin kotiani, mutta aion sittenkin säästää lukijoita tahi satunnaisia blogiseikkailijavalloittajia, koska mä itse en jaksa tutkailla puolta sekuntia kauemmin vieraiden ihmisten kuvapostauksia asunnoistaan. Kerrankin mulla kuitenkin tarjota muutama otos katseltavaxi.

kuparimonnisia, jotka olen ominut.

osa piparijoulukalenterista (jonka ideana on, että kun kenelläkään meistä ei kuukauden lopussa enää ole rahaa ruokaan, voimme syödä 24 piparia) ja kaistale lumoavaa maisemaa ikkunasta.

Satuin penkomaan muistikortilta muutakin.

Hetki Turku-Helsinki-liftausretkeltä, sijainti otoshetkellä Lohja. Kuvasin myös jalan ohittamiamme lampahita, kuvien viihdearvo on olematon paskan kuvaajan takia. En vaivautunut sensuroimaan kuvan henkilöä, mutten usko hänen ainakaan kuolevan tähän, korkeintaan vähän vaurioittuvan.

Sininen vohveli joltain vohvelikesteiltä.

Nyt kun rekisteröidyin Tumblriin, Internet-persoonallisuuteni ja joka paikkaan ylettyvät pitkät datauslonkeroni taitavat lopulta olla kokonaisia Alastonsuomea myöten.

Onneksi sain juuri suklaata lahjaksi, sillä kokonaisvaltainen ja tuhoava finanssisuunnittelukyvyttömyyteni ennustaa sellaista, etten syö ennen kuin menen jouluaattona käymään äidin tykönä. Nyt lähden katselemaan kun synttärisankari juo bisseä.

setä

Haluan antaa maistiaisen erään miehen ajatuksenvirrasta, josta saan osani sähköpostitse aamuöisin. Kutsun häntä vaikka Jaskaksi. Mies lähestyi minua joskus alunperin Aukea.netin kautta, koska runoni ja proosani miellyttivät häntä, ja tahtoi kertoa sen.

 - Mie oon aika kova angstaan, ku ottaa päähän kun täällä ei osata tunnustaa mitää mikä olis oikeeta.
Vähä vaa niinkun ett "hohhoijaa onpas taas tylsää herätä runoilijana"

Vihaan kaikkia systeemejä ja rooleja ja turruttamista ja antiempatiia ja etenkin narsisteja.
Tai no ehken mä vihaa?
Vastustan vaan kaikkea kuollutta, mikä ei herää ja luulee olevansa hereillä?
Niin ja vihaan myös heitä jotaka pitävät toista ihmistä "itsestään selvyytenä" kääk, vittu joo.
Mäki olen yhen nartun itsestään selvyys ku sen psykoterapeutti sano sille ett: "vaadit toiselta sellaista mitä
itse et voi hänelle antaa"?
Vihaan mun puhelinta kun se soittaa ja vihaan mua ja sitä kun se ei soita.

Tuolla taivaalla on muuten yks tähti se on kai ehkä uus?
Sillä on pää ja jalat ja kädet.
Silloon (oota käyn kattoon....tap...tap) siis vasenjalka niinku 30asteen kulmassa.
Jos olisin sen tähden takana niin se olis kait oikea jalka sitten ehkä?
Niinku en tiedä oikeesti että misä tää maapallo oikeen sijaitsee?

Oon viisas vaikken ookkaa mutta Tieteen Kuvalehden älykkyystestin tulosraportin mukaan
mun äo on 122 Pistemääräni oli korkeampi kuin 92 %:lla väestöstä keskimäärin.
Silti olen hyväksikäytetty narsistien lelu ja heilun tuulessa.

Isä kuoli kun olin 6v ja velipoika hirtti ittensä 37 vuotiaana ja munsta tuli läheisriippuvainen mun Äidistä
ja olen sitä edelleen vaikka hän kuoli 2004.

Niin otin mä mun lääkkeet vaikken syö muuta ku imovania ku en nuku koskaan ja relaxantteja ku selkä on paskana. -


En uskalla koskaan avata linkkejä, joita Jaska lähettää paljon. En tiedä, millä tolalla tän koneen virustaistelukyvyt on.

täytä maljani

Olen taas työtön. Ja sanaton siitä miten konstailemattomasti ja silmittömästi sain fudut. Juuri kun olin alkanut pitää vauvoja kiinnostavina eliömuotoina! Mun teki hetkellisen lamaantumisen jälkeen mieli saada raivari, sitten mun teki mieli kävellä ulos ovesta ja mennä vetämään tolkuttomat perseet. Huomasin silloin myös kasvattaneeni jonkinlaisen alkeellisen luottamuksen omaan äitiini, kerroin sille ekana asiasta, jota en olisi ikinä uskonut itsestäni, enkä usko vieläkään. Se sanoi 'tule kotiin, pois niiden pahojen ihmisten luota.' se, että se sanoo mulle jotain noin nätisti itkettää vieläkin. Tulin kotiin ja mut ruokittiin lohisalaatilla ja nyt olen kunnossa enkä mennyt vetämään tolkuttomia perseitä. Muuten ehkä olisinkin kääntynyt kannoillani ja lähtenyt niskoja nakellen pois, mutta ensireaktioni oli hermosolujen impulssikuolema, joka sai mut tuijottamaan änkyttäen tyhjyyteen.

Valitsin opinnäytetyöni teemaksi mahdollisimman hankalan aihepiirin; BED-potilas hoidossa, potilaan näkökulma. Jos huomaan harmikseni BEDn olevan liian haastava, siirryn johonkin samankaltaiseen tai sinnepäin, kuten bulimiaan. Aion pyrkiä keräämään materiaalini lähinnä haastattelupohjalta, joka tuntuu jo pelkästään ajatuksen tasolla siltä, etten tule onnistumaan. Kukaan ei mene hoitoon ainoana syynään BED ja sairaus harvoin esiintyy puhtaasti vain omana itsenään, vaan bonuksena on vaikka mitä muuta syömishäiriöiden ja muiden mt-ongelmien valtavaan kirjoon kuuluvaa. Ainakin yksi kriteeri opinnäytetyön aihevalinnassa on sentään onnistunut, se kiinnostaa minua itseäni valtavasti.

Nöyryyttävin hetkesi? - kun putosin polvilleni huutoräkäitkemään keskellä rautatieasemaa. ja ne kaikki muutkin hetket kun olen vajonnut maahan räkäitkemään olosuhteista piittaamatta. kun menin työhaastatteluun ja vastassani oli hengityskoneella ja pyörätuolilla käyvä kehitysvammainen haastattelija, hermostuin niin että aloin vapista kuin vieroitusoirekaniini. kun olin työssäoppimassa ja etsin kadonnutta ohjaajaani laukaten pitkin käytävää, eräs hoitsu tulkitsi minut jotenkin kehnosti ja ohjasi minut olkapäästä tiimini osastolle selittäen kuin pikkulapselle että ideana olisi hoitaa näitä potilaita eikä haahuilla ympäriinsä. ja monta muuta joita en nyt saa puserrettua mieleeni.

kissad

Kaikki on aika hyvin, mut kaipaan pois Helsingistä. Oon ollut täällä monta kuukautta. Tipun tamperelaisten tovereiden arjesta. Mä oon hyvä kaukoystävä, koska rakastan olla matkalla, mut en mä oo semmonen facebookittaskypettäjämesettäjä, haluan olla kasvotusten!

Postaan kuvan tästä petolehmästä, koska blogeissa kuuluu olla kuvia mut mulla ei oo tarjota mitään itseottamaani.

heureuse

Kirjallisuus on mulle eräänlainen asuste, samalla tavoin kuin monille hartaat aatteet, katsomukset ja mielipiteet. Ikävä myöntää, mutta ehti kulua pitkä tovi ilman yhtään luettua romaania tai edes novellikokoelmaa. Valmistautuessani muuttoon (joka sujuu hienosti lukuunottamatta monensorttisia byrokraattisia älyttömyyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia) pengoin kirjahyllyäni etsien turhia kirjayksilöitä hävitettäviksi, löysin ihme kyllä omasta valikoimastani erään yksilön, jonka olen joskus ostanut tai saanut, paiskannut muiden kirjojen joukkoon ja hylännyt sinne, Umayya Abu-Hanna: Nurinkurin, jonka johannatukiaispinkki-kansi pyysi mua ottamaan itsestään selvää. Nyt ennen koulun ohjaamaa sauvakävelyreippailua ratsasin Malmin kirjaston riemusta ja onnesta laueten ja voihkien läpi ja poistuin voipuneen tyytyväisenä (liioittelun taito on lahja) reppu raskaana proosasta.

Mun unelmat ja haaveet on vaatimattomasta päästä, tähän saakka olen haaveillut kivasta vuokra-asunnosta kivoilla kämppiksillä ja kissoista, tuntui jalataltavievän mielettömältä tajuta että kolmen viikon päästä olen tilanteessa, josta olen haavexinut huolella. X-kirjain lauseessa on laitettu sinne sotkemaan sen ällöys, nyt helpotti. Kissaa mulla ei heti ole.